Aktiivisuus hyvinvointivaltion keskiöön

Espoossa on samaan aikaan ihmisiä ilman työtä ja tehtäviä ilman tekijöitä. Yhdistämällä työkykyiset työttömät yhteiskunnallisiin tehtäviin voimme vastata myös sellaisiin tarpeisiin, jotka eivät aina näy heti mutta vahvistavat yhteistä hyvää pitkällä aikavälillä.

Työttömyyden taustalla on monia muutoksia, kuten talouden epävarmuus, teknologinen murros ja kansainväliset jännitteet, joihin yksittäinen ihminen ei voi vaikuttaa. Siksi on tärkeää etsiä ratkaisuja, jotka tukevat sekä ihmisiä että yhteiskunnan kestävyyttä.

Hyvinvointivaltion ydin on huolenpito ja osallisuus. Se tarkoittaa myös vastavuoroisuutta: tuen rinnalla kannustetaan ja odotetaan osallistumista yhteiseen tekemiseen silloin, kun se on mahdollista.

Kaupungissa on jatkuva tarve tekijöille erityisesti varhaiskasvatuksessa, koulujen arkea tukevissa tehtävissä sekä ikäihmisten palveluissa. Väestön ikääntyminen lisää tarvetta, mutta työ ja tekijät eivät kohtaa riittävästi.

Voisimme ottaa käyttöön mallin, jossa työkykyiset työttömät osallistuvat yhteiskunnallisesti hyödylliseen tekemiseen työttömyysetuuden vastineeksi. Kyse on mahdollisuudesta olla työarjessa mukana, kokea osallisuutta yhteisessä ja hyödyllisessä tekemisessä sekä rakentaa arjen ihmissuhteita samalla kun osallistuu vastavuoroisesti yhteisön hyväksi silloin, kun avoimia työpaikkoja ei ole riittävästi.

On selvää, että työttömyysturvan rakenteet eivät ole yksin Espoon kaupungin päätettävissä, vaan ratkaisut edellyttävät valtakunnallista keskustelua ja päätöksiä. Silti kunnilla on tärkeä rooli siinä, miten työllisyyspalveluita, paikallisia kokeiluja ja arjen yhteistyötä voidaan kehittää niin, että ihmisten osaaminen saadaan paremmin käyttöön.

Kouluissa tarvitaan lisää aikuisia tukemaan oppimisrauhaa ja turvallisuutta. Ikäihmiset kaipaavat apua arjen asioissa, ja palveluissa lisäkädet helpottaisivat sekä työntekijöiden kuormitusta että ihmisten arkea. Monissa tehtävissä ei heti alussa tarvita täydellistä kielitaitoa, mikä mahdollistaa myös maahanmuuttajataustaisille pääsyn mukaan työelämään ja luontevan polun kohti työllistymistä.

Kun tukien saaminen kytkeytyy osallistumiseen, kokemus oikeudenmukaisuudesta vahvistuu. Monimuotoisessa Espoossa, jossa asuu ihmisiä monista taustoista ja puhutaan lukuisia kieliä, tämä voi vähentää vastakkainasettelua ja huolta siitä, kohteleeko järjestelmä kaikkia samalla tavalla. Kun pelisäännöt ovat yhteiset ja velvollisuudet koskevat kaikkia, luottamus vahvistuu ja järjestelmä näyttäytyy reiluna. Samalla tukien väärinkäytön mahdollisuudet pienenevät.

Osallistuminen tukee myös mielenterveyttä. Kokemus tarpeellisuudesta, säännöllinen rytmi ja yhteys muihin voivat ehkäistä masentuneisuutta aikana, jolloin epävarmuus koskettaa monia.

Mallissa tulee varata riittävästi aikaa työnhakuun ja osaamisen kehittämiseen, jotta paluu työelämään säilyy ensisijaisena tavoitteena. Tarkoituksena ei ole korvata työpaikkoja, vaan vahvistaa siirtymää työelämään ja kartuttaa osaamista.

Hyvinvointivaltio on yhteinen sopimus. Kun jokainen voi osallistua kykyjensä mukaan, vahvistamme luottamusta ja pidämme yhteiskunnan kestävänä myös muutosten keskellä. Samalla pidämme Espoon aidosti innovatiivisena kaupunkina, joka tunnistaa ja hyödyntää oman sisäisen potentiaalinsa ihmisten osaamisessa, kokemuksessa ja halussa osallistua.

On myös rehellistä kysyä, tukevatko nykyiset työelämän pelisäännöt uusia tapoja osallistua vai estävätkö ne tarpeellista uudistumista, ja jos kokeiluja pidetään mahdottomina, olisi syytä kertoa avoimesti, mikä niitä todella estää ja kenen etua nykytila lopulta palvelee.