Mietteitäni erilaisuudesta ja sen vaikutuksesta yhteiskuntaan

Erilaisuuden kokemus koskettaa kaikenikäisiä ja vaikuttaa identiteettiin, sosiaalisiin suhteisiin ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Se voi liittyä fyysisiin ominaisuuksiin, kulttuuritaustaan, ajattelutapoihin tai elämäntilanteeseen – joskus se on näkyvää, mutta usein myös huomaamatonta. Monille erilaisuus on osa arkea, mutta ne, jotka eivät ole itse sitä kohdanneet, eivät välttämättä tiedosta sen vaikutuksia itsetuntoon, osallisuuden kokemukseen tai yhteiskunnallisiin kustannuksiin.

Meillä on tarve kuulua joukkoon, mutta samalla pelkäämme poikkeavamme liikaa. Kuka oikeastaan määrittää, mikä on normaalia? Nyky-yhteiskunnan normit voivat tuntua saavuttamattomilta ihanteilta, mutta ihminen ei ole robotti eikä valettu muotti, johon tulisi sopia. Ehkä yhdenmukaisuuden tavoittelun sijaan tukisimme toisiamme ja antaisimme tilaa yksilöllisyydelle. Tämä ei ole vain hyvinvointikysymys, vaan myös koulussa, työelämässä ja ikäihmisten kohdalla vaikuttava tekijä. Kun oppimis- ja toimintaympäristö on hyväksyvä ja kannustava, jokainen uskaltaa tuoda esiin ajatuksiaan ilman pelkoa arvostelusta.

Lapsuus ja vanhemmuus

Lapsuus on identiteetin ja itsetunnon muodostumisen aikaa. Jokainen lapsi kehittyy omalla tahdillaan, ja tämä erilaisuus tulisi hyväksyä niin kotona kuin oppimisympäristöissä. Turvallisuuden tunne ja itsetunto rakentuvat varhaisessa vaiheessa ja vaikuttavat myöhemmin elämässä. 

Poliittiset huomioitavat asiat:

• Varhaiskasvatuksen ja koulujen resurssien riittävyys (päiväkoti- ja kouluryhmien koko, hoitajien ja opettajien pysyvyys, oppilashuollon toimivuus)
• Neuvolapalveluiden ja perheneuvoloiden turvaaminen
• Hyväksyvä ilmapiiri, jossa erilaisuus nähdään vahvuutena eikä rajoitteena
• Vanhempien tuki

Nuoruus ja identiteetin etsintä

Nuoruus on itsensä etsimisen aikaa, jolloin erilaisuuden kokemus voi vaikuttaa merkittävästi itsetuntoon ja sosiaalisiin suhteisiin. Sosiaalinen media ja kauneusihanteet voivat lisätä ulkonäköpaineita, ja myös neurokirjon piirteet tai kulttuurierot saattavat vaikuttaa nuorten hyvinvointiin. Hyväksyvä ja kannustava oppimisympäristö antaa jokaiselle mahdollisuuden tuoda esiin ajatuksiaan ilman pelkoa arvostelusta, vahvistaen siten itseluottamusta ja osallisuuden tunnetta.

Poliittiset huomioitavat asiat:

• Oppilashuollon resurssit (koulukuraattorit, -psykologit, -terveydenhoitajat)
• Erityisen tuen ja erityisopetuksen mahdollistaminen ja avustajien riittäminen
• Mielenterveyspalveluiden kattavuus, saavutettavuus ja ennaltaehkäisevät tukitoimet

Tällä hetkellä yläkouluikäisten on vaikea päästä mielenterveyshoitoon, jopa vakavissa tilanteissa.

”Jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle noin 90 000 € 28 ikävuoteen mennessä, ja yhden ikäluokan osalta kustannukset yhteiskunnalle koulutuksen tai työn ulkopuolelle jäämisestä ovat yli 600 miljoonaa euroa.” https://nuorisoala.fi/vaikuttaminen/paattajille/

Aikuisuus ja työelämän haasteet

Aikuisuudessa erilaisuuden kokemukset liittyvät usein työelämään ja yhteiskunnallisiin odotuksiin. Työelämässä erilaisuuden hyväksyvä ja kannustava ilmapiiri vähentää kiusaamista ja kilpailuhenkistä kyräilyä, edistäen yhteistyötä ja lisäten kaikkien hyvinvointia. Moninaiset taustat vaikuttavat siihen, miten ihmiset kohtaavat toisensa työpaikoilla, ja erityisesti yli 50-vuotiaat kokevat usein ikärasismia työmarkkinoilla. 

Poliittiset huomioitavat asiat:

• Tasa-arvoiset työmarkkinat ja ikäystävällinen työllisyyspolitiikka
• Aikuiskoulutus ja työllistymisen tukeminen
• Työhyvinvoinnin edistäminen

Ikääntyminen ja erilaisuuden vaikutus

Eläkeläiset – muutokset myöhemmässä iässä voivat näkyä esimerkiksi fyysisinä, kuten liikuntarajoitteina tai aistien heikkenemisenä, jotka vaikuttavat arjen sujuvuuteen. Lisäksi nopeat yhteiskunnalliset muutokset ja digitalisaation kehittyminen voivat lisätä ulkopuolisuuden tunnetta ja sosiaalista eristäytymistä. Aktiivinen ja kannustava yhteisöllinen elämäntapa tukee hyvinvointia ja ehkäisee yksinäisyyttä. 

Poliittiset huomioitavat asiat:

• Saavutettavat matalan kynnyksen kohtaamispaikat, yhteisölliset tilat ja palvelukeskukset. 
• Terveyden ja toimintakyvyn tukeminen, jotta ikääntyneet voivat elää itsenäisesti mahdollisimman pitkään.
• Liikkumisen ja terveellisten elämäntapojen tukeminen (urheilurannekkeet, edullinen julkinen liikenne).
• Sosiaalisten kontaktien ja aktiivisen osallistumisen mahdollistaminen esimerkiksi harrastusten ja vertaisryhmien kautta.

Erilaisuus yhteisöllisyyden voimavarana

Erilaisuus on voimavara, ja sen hyväksyminen vaatii tietoisuuden lisäämistä ja ennakkoluulojen purkamista. Kukaan ei ole täydellinen – mutta juuri se tekee meistä inhimillisiä, eikö niin?