Työperäinen maahanmuutto – pystyykö Suomi pitämään osaajansa?

Suomen tuleva kasvu nojaa yhä vahvemmin osaamiseen, tutkimukseen ja kykyyn uudistua. Samalla Suomi kilpailee osaajista globaalisti. Tässä kilpailussa työperäinen maahanmuutto ei ole vain kysymys siitä, keitä saadaan Suomeen, vaan ennen kaikkea siitä, onnistuuko Suomi pitämään ne osaajat, jotka ovat jo täällä.

Keskustelua leimaa pieni ristiriita. Samaan aikaan kun puhumme osaajapulasta ja tarpeesta houkutella työperäistä maahanmuuttoa, Suomi on noussut EU:n korkeimpien työttömyyslukujen joukkoon. Tämä pakottaa kysymään, hyödynnämmekö nykyistä osaamista riittävästi.

Suomessa on jo merkittävä joukko korkeasti koulutettuja ihmisiä – sekä suomalaisia että maahanmuuttajia – jotka ovat opiskelleet, tehneet tutkimusta ja rakentaneet elämäänsä täällä. Suomen etu on, että tulevaisuus näyttäytyy mahdollisena molemmille.

Väestörakenteen kehitys tekee tästä entistä tärkeämpää: työikäisen väestön supistuessa Suomen kyky uudistua ja kasvaa riippuu yhä enemmän siitä, kuinka hyvin onnistumme pitämään kiinni jo täällä olevista osaajista.

Miksi katse kannattaa kääntää Suomessa jo oleviin osaajiin

Työperäisestä maahanmuutosta puhuttaessa katse kääntyy usein rajojen ulkopuolelle ja uusien osaajien houkutteluun. Samalla jää helposti vähemmälle huomiolle se, että Suomessa on jo suuri joukko korkeasti koulutettuja maahanmuuttajia, jotka ovat valmiiksi täällä, verkostoituneita ja motivoituneita työllistymään ja asettumaan Suomeen.

Esimerkiksi Suomessa tohtorintutkinnon suorittaneet sekä suomalaiset että maahanmuuttajat ovat:

• kytkeytyneet suomalaiseen tutkimus-, innovaatio- ja osaamisympäristöön

• kehittäneet osaamista, joka on suoraan relevanttia vaativissa asiantuntija- ja kehitystehtävissä

• rakentaneet elämäänsä Suomeen usein useiden vuosien ajan

Tämä on nopein ja varmin tapa vahvistaa osaamispohjaa ja tukea kestävää kasvua.

Yhdenmukaiset säännöt eivät aina palvele osaamisintensiivistä taloutta

Jos tavoitteena on, että Suomessa jo olevat korkeasti koulutetut maahanmuuttajat rakentavat tulevaisuutensa täällä, maahanmuuttoon ja oleskeluun liittyvien ehtojen on tarjottava ennakoitavuutta. Tällä hetkellä säännöt nojaavat usein lyhyen aikavälin mittareihin, jotka eivät vastaa osaamisintensiivisten alojen urapolkuja.

Kun maassa pysyminen sidotaan tiukasti yksittäisiin työsuhteisiin tai katkeamattomaan työuraan, epävarmuus kasvaa juuri niiden kohdalla, joilla olisi eniten annettavaa Suomen tutkimukselle, yrityksille ja kasvulle. Tämä ei tue sitoutumista Suomeen, vaan voi ohjata osaajia etsimään vakaampaa ja ennakoitavampaa tulevaisuutta muista maista.

Pitämisen merkitys koskee koko osaamisekosysteemiä

Vaikka säännöt koskevat maahanmuuttajia, niiden vaikutus ulottuu koko osaamisintensiiviseen talouteen. Kun osaajia lähtee, menetetään Suomessa kertynyttä osaamista ja kokemusta, jota ei voida lyhyellä aikavälillä korvata pelkästään kotimaisella koulutuksella tai nopealla rekrytoinnilla ulkomailta.

Samaan aikaan myös suomalaiset korkeasti koulutetut tarkastelevat uramahdollisuuksiaan yhä kansainvälisemmässä ympäristössä. Ennakoitavuus, arvostus ja mahdollisuus rakentaa pitkäjänteistä uraa vaikuttavat kaikkien osaajien päätöksiin jäädä tai lähteä.

Lopuksi

Suomen menestys ei ratkaiseudu siinä, mistä osaajat tulevat, vaan siinä, pystymmekö pitämään heidät. Työperäinen maahanmuutto, koulutuspolitiikka ja urarakenteet kietoutuvat yhteen, ja niiden yhteisen tavoitteen tulisi olla selvä: tehdä Suomesta maa, jossa korkeasti koulutetut – suomalaiset ja maahanmuuttajat – haluavat jäädä, rakentaa tulevaisuutta ja luoda kasvua.

Tämä ei ole vastakkainasettelua eikä myönnytys, vaan rationaalista ja pitkäjänteistä talous- ja kilpailupolitiikkaa.